Suitsukepolttajien kehitys voidaan jäljittää kevään ja syksyn sekä sotivien valtioiden aikakauteen. Niiden muoto ja toiminta kehittyivät jatkuvasti ajan mukana sisältäen uskonnollisia, rituaalisia ja taiteellisia elementtejä.
Alkuperä ja varhaiset muodot (kevät ja syksy sekä sotivien valtioiden aikakaudet Han-dynastiaan) Kevään ja syksyn sekä sotivien valtioiden aikana suitsukkeiden käyttö alkoi ilmaantua, mutta niiden varhainen toiminta ei liittynyt vahvasti uskonnollisiin rituaaleihin. Zhao Xihu kirjassaan *Dongtian Qinglu Ji: Gu Zhongding Yiqi Bian* huomauttaa, että muinaiset ihmiset käyttivät alun perin "Artemisiaa" (mugwort) kommunikoimaan jumalien kanssa muodostamatta tapaa polttaa suitsukkeita; siksi alkuvaiheessa ei ollut omistettuja suitsukkeita. Han-dynastian aikana Boshan-polttimesta tuli valtavirran muoto. Sen muoto sai alkunsa myyttisestä "Boshanin kuolemattomasta vuoresta", jonka kannessa on päällekkäisiä vuoria, jotka symboloivat satumaata merellä. Suitsuke poltettiin sisällä hautaamalla hiiltä tuhkan alareunaan. Tämä suunnittelu jatkui Tang- ja Song-dynastioiden aikana. Boshan-polttimen suosio heijastaa Han-dynastian mielikuvitusta ja keijumaan pyrkimystä, ja samalla se loi perustan suitsukkeenpolttajien kulttuuriselle konnotaatiolle "kommunikaatio jumalien kanssa suitsukkeenpolton kautta".
Muoto-inspiraatio ja toiminnan laajentaminen (Tang- ja Song-dynastiat)
Tang- ja Song-dynastioiden aikana suitsukkeiden muodot alkoivat saada inspiraatiota muinaisista esi-isien temppelirituaaliastioista. Zhao Xihu huomautti, että myöhemmät suitsukkeenpolttimet jäljittelivät usein muinaisten astioiden muotoja, kuten "Jue Lu", joka jäljitteli Shang- ja Zhou-dynastioiden pronssista juea, ja "Suanni Lu", joka jäljitteli muinaista juzudouta, eräänlaista korkeajalkaista ruoka-astiaa. Tänä aikana suitsukkeiden materiaalit ja ammattitaito paranivat merkittävästi. Tang-dynastian aikana ilmestyi pronssisia käsienlämmittimiä, joissa oli leijonan muotoisia-kahvoja ja joissa käytettiin leijonan muotoisia koristeita korostamaan majesteettisuutta. Song-dynastian aikana posliinista tuli yleisin materiaali, kuten Jingdezhen-uunin varjo-sininen lanka-kuvioitu kolmijalkainen suitsutuspoltin ja virallinen uunin celadon{10}}tyylinen suitsukepoltin, jonka yksinkertaiset ja elegantit muodot heijastelevat Songin esteettistä dynaamisuutta. Toiminnallisesti suitsukkeenpolttimet laajenivat uskonnollisista seremonioista kirjailijan kokoontumisiin ja päivittäiseen suitsukkeiden polttamiseen, ja niistä tuli elämäntapaestetiikkaa.
Monipuolinen kehitys ja teknologinen innovaatio (Yuan-dynastia tähän päivään)
Yuan-dynastian suitsukkeenpolttimet kehittivät entisestään muotoa ja ammattitaitoa, kuten valkoinen{0}}lasitettu harjakattoinen raidallinen suitsukepoltin, joka tehosti tuoksun leviämistä harjakattoisen suunnittelun avulla yhdistäen käytännöllisyyden ja taiteellisuuden. Ming- ja Qing-dynastioiden aikana suitsukkeiden materiaalit ja koristeet monipuolistuivat sisältäen pronssia, posliinia, jadea ja lakkaa. Niiden muodot käsittivät erilaisia teemoja, kuten antiikkijäljitelmiä, eläimiä ja kasveja, ja käsityötaito saavutti huippunsa. Esimerkiksi Xuande-suitsukeittimet, jotka tunnetaan erinomaisesta pronssilaadustaan ja lämpimästä patinastaan, tulivat Ming-dynastian suitsukkeiden edustajiksi.
Suitsukepoltinten kehitys historian aikana ei vain heijasta teknologista kehitystä ja esteettisiä muutoksia, vaan myös ilmentää kulttuurista muutosta uskonnollisista rituaaleista arkipäivän estetiikkaan. Niiden muodot kehittyivät Boshanin polttimen taivaallisista kuvista antiikkisten rituaaliastioiden juhlallisuuteen ja sitten kirjallisuuden esineiden hienostuneeseen eleganssiin, mikä lopulta muodosti monipuolisen ja kattavan suitsukekulttuurijärjestelmän.
